Historia
Sahamyllyjen aikakausi
Teollinen toiminta Tirvalla
Aina 1600-luvulta 1880-luvulle saakka oli Tirvan seudun talonpojilla käytettävissään kaksi yhteismyllyä: toinen sijaitsi Immasenjärvestä Tirvanjärveen laskevassa Pajukoskessa, toinen puolestaan Matalajärvestä Tirvanjärveen laskevassa Pasinjoessa. Pasin myllyssä oli mahdollisuus tuottaa myös lautoja vesivoiman avulla kotitarvekäyttöön; se toimi siten ns. sahamyllynä.
Vuonna 1888 osti insinööri August Palmberg Pajukosken myllyn siihen kuuluvine kaikkine vesioikeuksineen Valkealan reitin varrelta. Palmberg suuntasi nyt toimintansa painopisteen Tirvalle tarkoituksenaan ”luoda tämän em. kokemuksiensa pohjalta rakentuva monipuolinen teollinen liikeyritys”.
Oy Tirvan tehtaat (1890–1928)
Tirva Fabriks Ab
1890-luvulla rakennutti Palmberg Tirvalle (Pajukoski)
a) 1-raamisen vesisahan, jossa 5 sirkkelinterää. 109 hv:n pystyakselinen Tampella-turbiini pyöritti ko. sahaa.
b) 3-höyryvoimalla käsitettävän höyläämön ja kimröökitehtaan. 75 hv:n pystyakselinen Tampella-turbiini puolestaan pyöritti tämän tehtaan koneita.
1900-luvun alussa valmisti saha pääasiassa valmiiksi höylättyä puutavaraa n. 1600 std vuodessa sekä kimmööriktehdas 300 tm (myöhemmin 380 tm) vuodessa maalainekäyttöön. Kimröökituote oli erittäin korkealaatuista ja palkittiin sekä kotimaan maanviljelysnäyttelyissä ja myös ulkomailla: Lyypekissä 1895 sekä Pariisissa 1900. Kimröökiä myytiin kotimaan lisäksi Venäjälle ja Englantiin. Saha uusittiin vuonna 1915, jolloin tuotanto nousi 2300 std:iin vuodessa.
Vuonna 1901 osakeyhtiöksi muutettu Tirva Fabriks Ab käsitti Tirvan tehtaiden lisäksi myös jäljempänä mainitut Vehkalahden Koivuniemen sekä Säkkijärven Joutsenkosken laitokset.
Tirvan tehdasosakeyhtiön tehdasaluetta 1900-luvun alussa. Vasemmalla uittoränni, keskellä kimröökitehdas, oikealla saha, etualalla valmiiksi höylättyä puutavaraa.
Vuonna 1903 anoi Palmberg Viipurin läänin kuvernööriltä, että ylempään jokiharaan Huhmarkoskeen saataisiin perustaa ”puuhiomo ja sähkökeskuslaitos”. Lupa myönnettiin 1907 ja voimala valmistui 1913. Huhmarkosken voimalaitoksessa oli käytössä kaksi tasavirtakonetta: 95 kW ja 25 kW sekä varalla 12,5 kW:n kone. Voimalaitosta käytettiin Tirvan teollisuuslaitosten sekä ympäristön asutuksen valaisemiseen.
Paremman kulkuyhteyden saamiseksi tehtaiden tuotteita varten rakennettiin vuonna 1904 kapearaiteinen rautatie Tirvalta Kaipiaisiin. Tällä n. 7 km:n pituisella radalla käytettiin aluksi hevosia vetäjinä, mutta vuonna 1910 hankittiin höyryveturi. Tavarankuljetuksen lisäksi juna palveli myös jonkun verran henkilöliikennettä. Kaipiaisten asemalle perusti Tirvan tehdasosakeyhtiö lisäksi erillisen lautatarhan paikallismyyntiä varten.
Myllynkivitehdas
Vuonna 1906 perusti August Palmbergin poika, ins. Alfred A. Palmberg Tirvalle isänsä teollisuuslaitosten viereen yrityksen nimeltä Myllynkivitehdas – Finska Kvarnstensfabrik. Alfred A. Palmberg toimialanaan myllyn- ja mirkelikivien tehdasmainen valmistus. Ko. tehtaan (johon osana kuului myös puusepänverstas) perustamissyinä olivat näinä vuosina runsaasti kasvanut ja jatkuvasti kasvussa ollut myllyjen määrä sekä toisaalta kotimaisten myllynkivien puute ja ulkomaisten kivien korkea hinta.
Muutamassa vuodessa laajeni Suomen Myllynkivitehtaan toiminta täydelliseksi suunnittelu- ja rakennustoiminnaksi kattaen lähes koko Suomen, niinpä yhtiön konttori ja tuotantolaitokset siirrettiin Tirvalta Helsinkiin vuonna 1912. Helsingissä yhtiö muuttui Insinööritoimisto Alfred A. Palmbergiksi vuonna 1920, vuodesta 1960 Rakennusyhtiö Oy Alfred A. Palmberg Ab, jonka omistajana on vuodesta 1975 ollut Lemminkäinen Oy.
Tirvan tehdasosakeyhtiön palveluksessa olleiden lukumäärät 1896–1928
Kemian tehdas
Vuonna 1913 perusti August Palmbergin toinen poika, kemian tohtori Bertil Palmberg Tirvalle isänsä teollisuuslaitosten osana kemiallisen tehtaan, jonne siirrettiin myös August Palmbergin Helsingin Malmille vuonna 1912 rakentama pieni asetyylitehdas. Tehtaassa valmistettiin steariinia ja talia sekä happi- ja vetykaasua ensimmäisenä Suomessa. Vain Norjassa Pohjoismaista oli vastaavanlainen tehdas. Vuonna 1919 siirrettiin Tirvan tehdasosakeyhtiön kemiallistekniset osastot Tirvalta Voikoskelle Mäntyharjun ja Valkealan rajalla sijaitsevalle myllyn paikalle, jonka August Palmberg oli hankkinut omistukseensa jo vuonna 1904. Perusteluina Voikoskelle siirtoon olivat Tirvaa suuremmat vesivoimavarat ja rautatieasema (Savon rata valmistui 1890). Vuodesta 1928 on toiminta tapahtunut Ab Woikoski Oy -nimisenä, tuotantona teollisuus- ja lääkekaasut.
Vuonna 1920 käynnistyi kemiallisen tehtaan tiloissa ryynilaitoksen toiminta. Tirvalla valmistettiin tällöin kaurasta erikoista jauhoa, josta keitettävän vellin piti olla erittäin terveellistä. Näitä tehtaita johti Ilmari Nissinen. Ao. elintarvikkeiden valmistus päättyi 1928.
Tirvan tehtaat vuonna 1910
Tirvan tehtaat (1929–1947)
Enso-Gutzeit Oy
August Palmbergin kuoltua vuonna 1914 siirtyivät hänen poikansa Alfred ja Bertil Tirvan tehdasosakeyhtiön johtoon. Kun Alfred Palmberg vuonna 1928 kuoli, halusivat hänen omaisensa myydä osuutensa yhtiöstä. Jo vuodesta 1897 Tirvan tehdasosakeyhtiön palveluksessa ollut isännöitsijä (aluksi kirjanpitäjä) Joonas Kylliäinen välitti tällöin yhtiön osakkeet Enso-Gutzeit Oy:lle. Kylliäinen toimi Tirvan tehtaiden isännöitsijänä aina vuoteen 1937, jolloin hän jäi eläkkeelle. Tämän jälkeen isännöitsijänä toimi Väinö Hämäläinen.
Enso-Gutzeit Oy (valtion osake-enemmistö vuodesta 1918) maksoi Tirvan tehdasosakeyhtiön ostosta 8 678 590 mk. Hintaa pidettiin silloin kohtuullisena, mutta oston myötä sai Enso-Gutzeit yksinoikeuden ns. Väliväylään eli Saimaalta Valkealan reittiä myöten Kymijokeen kulkevaan uittoväylään. Myös Tirvan metsävarat 1 600 ha olivat hyvässä kunnossa ja hyvän uittoväylän varrella. Lisäksi Tirva sijaitsi rautatien läheisyydessä: Kaipiaisiin on vain 7 km:n matka.
Sodan aikana (1939–1944) vuokrasi Puolustuslaitos Tirvan tehtaat ja valmisti puuhiiltä ja puupilkkeitä suuria määriä armeijan autoille. Tällöin myös Huhmarkosken voimalaitokseen asennettiin vaihtovirtageneraattori. Tirvan tehtaiden sahalaitos paloi vuonna 1947, eikä toiminta enää tämän jälkeen lähtenyt käyntiin. Myöhemmin samana vuonna purettiin vielä Tirvalta Kaipiaisiin johtava kapearaiteinen rautatie. Tirvan teollisuusyhdyskunnan runsaat puoli vuosisataa kestänyt toiminta oli päättynyt.
Tirvan historiaa käsittävän sivun tekstien lähteenä on käytetty Kymenlaakson seutukaavaliiton julkaisua Tirva – kappale Kymenlaakson teollistumisen historiaa vuosilta 1890–1947. Vihkonen on julkaistu vuonna 1983 ja sen on koostaneet Sakari Välimäki ja Tapio Raikkola.
Tirvan teollisuusyritysten tuotemerkkejä
